Heräsin klo 4:30 ennenaikaisesti. Näin paljon yöllisiä unia, jotka liittyivät elämäni aihepiireihin. Poikkeuksellisesti muistin unien sisältöä aamulla. Ihan jännä kirjoittaa muistiin.
Eräs unien teema oli tiistaille suunniteltu juoksutreeni. Unessa koin ahdistusta rinnassa, kovaa hengästymistä, sydän löi paljon - näin koin siis unessa, mutta en tiedä, oliko mitään poikkeuksellista reaalisesti kehossani.
Unessani pohdin, onko tämä treeni todellinen vai uni, tulenko näin treenatuksi suunnitelmani mukaisesti, kun sydämeni ja keuhkoni ahdistuvat treenin mukaisesti.
Hiukan vaikea sanoa, oliko uni painajainen vai vapautuminen, koska fyysinen kuormitus oli se, mitä olin tekemässä päiväohjelman mukaisesti ja sain sen suoritetuksi.
Rinnassa tunnettu kuormitus oli luultavasti myös heijastuksia edellispäivien liikunnasta, jolloin koin juostessani ylimääräistä kuormitusta rinnassani. Juoksin lepopäivänä hiukan vauhdilla.
Erikoista oli todellakin, että unessa mietin, olenko todella tajuissaan juoksemassa vai elänkö treenien kuormitusta rinnassani uneni aikana niin että treenit tulevat nyt yhtäläisesti suoritetuksi. Tätä arviointia itsestäni tein uneni aikana, kun mietin, onko tämä uni ja mitä silloin se merkitsee. Unessani tein johtopäätökset, että jos unessani koettu "rasitus rinnassani" olisikin viittaus terveyshaasteisiin, on siitä huolimatta parempi juosta oikeasti, vaikka se koituisi kohtaloksi, sillä mitä elämää se enää edes olisi ilman juoksua. Oikea treeni on ainoa, joka tehoaa, vaikka aiheuttaa näin etukäteen unessa jännitystä. Tätä pohdin unessani uneni merkityksestä.
Mietin jo unessa ja heräämisen jälkeen, onko tämä "unioire" jotain samaa kuin vanhuksen tyypillinen sydänsairauksien oire.
Urheiluun liittyvän unen ohessa näin asumiseen ja matkantekoon liittyvän unen. Minulla oli hieno asunto, muistan asunnon kivan rakenteen, mutta jätin asunnon toiselle henkilölle, johon hyvin luotin: sain kutsun ilmeisesti puolustusvoimien tai valtiovallan järjestämälle leirille, josta unessa tein jo paluuta bussilla. Etsin paluumatkalla tuntemattomien ihmisten joukossa pitkänmatkan bussista, mihin riisuin kenkäni, kun nyt oli määrä nousta bussista. Nämä kengät olivat jaloissani, en ollut riisunut kenkiä pois sittenkään. Mahdollisesti militantti- ja sairassuomalainen ilmapiiri heijastuu unessani pitkänmatkan leiribussin kokemuksena. Aseita minulla ei ollut unessani, aseisiin en tarttuisi missään väitetyssä "sodan" tilanteessa, koska jokainen "sota" olisi vain sale-herrojen ja sota-sannojen omia taisteluja, joita varten tavallista kansaa halutaan uhrata johtajien etujen puolesta. Minulla ei ole mitään syytä taistella minkään voittamiseksi tai puolustamiseksi. Suomalaista erinomaisen korkeaa sähkönhintaako alkaisin sotimalla suojelemaan, että saamme pitää tämän "etuoikeuden"?
Kolmannessa unien teemassa olin kutsuttuna kirkon näköiseen rakennukseen, jossa oli myös kirkon penkit. Menin istumaan muutamien kavereiden kanssa taka-alalle, mutta lähetin tekstiviestillä eräälle henkilölle viestiä, missä tämä istui isossa rakennuksessa. Valitettavasti lähinäköni oli huono, niin kuin on joskus piilolinssien kanssa: painoin tyhjän viestin lähteväksi. Joku kirkollinen kaveri halusi kovasti kurkkia, mitä olisin viestittänyt. Sain vastineeksi tyhjään viestiin paljon tekstiä, jota en kokonaan siinä ennättänyt lukea. Tämä viesti tuli ihan oikealta tärkeältä henkilöltä, jolle olin aikonut lähettää viestin ja jolle klikkasin tyhjän viestini.
Aamulla liian varhain herättyä tunnen pientä poltetta rinnassani uneni juoksun jälkeen. Lämpötila ei ole korkea ulkona. Parin tunnin kuluttua pääsen juoksemaan oikeasti treenin: unessa juostu ei riitä, vaikka unessani yritin vakuutella itselleni, että se on sydämeni puolesta ihan sama asia.
Kommentit
Lähetä kommentti