Eilen ja tänään ulkona kaunista, mutta oma mieli kai synkkä ja laiska, en halunnut mennä ulos millekään asialle.
Luulisin, että tähän haluttomuuteen voi olla monia syitä, joista kaikkia en tiedosta. Ulkona juoksulenkit (niin kuin sisälläkin) ovat olleet pettymyksiä. Kunto on selvästi monien vaivojen aikana ja niiden seurauksena liian niukan liikunnan johdosta tippunut.
Alkaa itseä hävettää ja suututtaa, kun juoksu ei ole "yhtä hyvää". Vuosi ja pari sitten kävin ympäri vuoden kaksi tai kolme kertaa päivässä juoksemassa sekä lisäksi poljin kuntopyörällä vähintään tunnin päivässä. Tämä toi vähitellen huomattavasti paremman kunnon kuin nyt, vaikka edes silloin en ollut tyytyväinen. Ero ei ole järin suuri alle kilometrin matkalla, paitsi jos pitäisi tehdä monia toistoja 200m tai 400m matkoilla esimerkiksi ylämäkeen. Nyt riittää hyvin 5-8 toistoa, silloin meni yli 20. Ero tulee vielä paremmin esille kestävyyshölkässä: vanha helppo hölkkävauhti on jo ihan kiirehtivää juoksua. Luulisin, että myös muutamat lisäkilot tuovat raskautta.
Sisällä tänään edes pikkuisen liikuntaa:
Aluksi 120 min kuntopyörällä
ja juoman sekä paidan vaihdon jälkeen heti
lisäksi juoksumatolla:
2 km lämmittely 4:00/km=15 km/h
+ 1000m 3.04,5 =19,5 km/h
+ 3x600m 19,5 km/h, tauot 2 min
+ 2 km jäähdyttely 5:00/km
Taustalla: Preobraženskin rykmentin henkivartijoiden marssi, Pietari Suuren marssi, Марш Преображенского полка
Jälkipuhe: Katsoin kalenteriani. Pojallani todettiin korona 13.2. Minulla 12.2. juoksulenkin jälkeen illalla 38.1°C kuume ja 13.2. 38.4°C. Minua ei testattu. Kävin taas juoksumatolla ihan ihan vähän lenkillä 14.2. ja 16.2. ulkona enemmän, sen jälkeen joka päivä. Jälkikäteen ajateltuna liian lyhyt tauko. Keuhkoputket röhisivät koko kevään oikeastaan hammaslääkärin antibioottikuuriin asti (ei ole ien tulehdusta, mutta operaatiota varten oli suojaksi). Tämän röhinän piikkiin lasken paljon heikentyneestä kunnossa ja huonommasta jaksamisesta ylipäätään liikkua entiseen tapaan.
Kommentit
Lähetä kommentti