Juhannusaattona aamulla päätin jo kotona heittää GPS-kellolla "vesilintua", kuten rumasti sanotaan. Enhän minä vesilintuja häiritse. Eikä järveä tai merta ole riittävän lähellä.
Pitkän elämäni aikana olen 99 %:a juoksulenkeistäni juossut ilman GPS-kelloa. Viime vuosina on muoti siirtänyt minua tämän turhakkeen satunnaiseksi käyttäjäksi. Tämä tapahtui eräällä tavalla velvollisuudesta muutama vuosi sitten.
Olin Juhani Meskasen assistenttina Helsingin Jyryn juoksukoulussa. Kuulin, että minun pitäisi vetää sitä "nopeampaa porukkaa" tiettyä vauhtia Eläintarhan yleisurheilukentän lähimaastossa. En muista tarkalleen, mikä se vauhti olisi, ilmeisesti noin 6:00/km. Juhani menisi vetää hitaampaa ryhmää.
Minulle tuo 6:00/km tuotti etukäteen paljon "stressiä", koska en koskaan juokse läheskään niin hitaasti. Minun on kerrassaan vaikeaa sovittaa askelia siihen vauhtiin.
Silloin olin paremmassa kunnossa kuin tällä hetkellä. Olisin voinut tuntuman perusteella ilman kelloa kalibroida askeleen ja vauhdin hyvin tarkalleen alle 4 minuutin pet kilometriä vauhdille. Junioreiden treeneissä toimin heille vauhtia opettavana jäniksenä Liikuntamyllyssä, jotta pojat oppivat juoksemaan taloudellisesti 800 metriä esimerkiksi 3 minuuttiin. Niin olin jäniksenä 200 m, 400 m ja 600 m. Silloin vauhdit sattuivat lähemmäs kuin sekunti per kierros juuri oikeaan. Se oli luonnollista tunteen avulla. Sen sijaan 6 min/km oli kaksi minuuttia per kilometri ulkopuolella oman kokemusmaailman.
Kävin ostamassa GPS-kellon. Niin juoksentelin ryhmän vetäjänä tämän kellon ohjauksessa toivottua vauhtia, vaikka edelleen nopeus kiihtyi hiukan. Tärkeää oli ajoittaa, että hidas ja nopea ryhmä käyvät yhtä aikaa lenkillä, mutta saapuvat lopputapahtumaan noin yhtäaikaisesti. Hyvin meni.
Niin alkoi minun kokemukseni GPS-kellosta, jonka petoksiin olen sittemmin tutustunut. Turhaan ihminen opettelee seuraa GPS-kelloa, kun tavallinen rannekello riittää ihan kaikkeen.
Tänään aamulla juoksin 12 km. Ei ollut mitään elektroniikkaa, ei GSM eikä GPS. Näin olkoon valtaosin myös jatkossa. Alkoi uudelleen syntymä juoksuun oikeastaan ensimmäisenä syntymäpäivänäni, sillä juhannuksena 1963 vanhempani menivät naimisiin ja pääsiäisenä 9 kuukautta myöhemmin synnyin.
Illalla lisää juoksua
En tiedä tarkalleen, onko se "ottaa pohjia alle" tätä juhannuksena, mutta aamulla hölkkäsin 12 km ulkona ja nyt 8 km juoksumatolla, sillä kohta aattoiltana lähden poikani kanssa lenkille, kuntotelineille ja sitten MacDonaldsiin.
Juhannuksena J Kastajaa muistaen: Я вижу Иисуса
Juhannusaattona kolmas juoksulenkki, tällä kertaa illalla ihan kivaa yhdessäoloa poikani kanssa, 5 km.
Menimme myös huvittelemaan: poikani söi MacDonaldsilla hampurilaiset, minulle ei maistunut, koska olin päivällä syönyt niin paljon.
Kommentit
Lähetä kommentti