Eilen aamulla juoksin huvitteluiltaani varten makupaloja ja illalla nautiskelin, mutta en mielestäni päästänyt itseäni holtittomuuteen. Kohtuus kaikessa!
Tänään aamulla tunsin yllättäen, että keho kärsii hiukan eilisen nautiskelun jälkeen. Tarkoitus on lisätä hyvinvointia, ei pahoinvointia: siksi aamulenkki ilman suorituspaineita huvitteluillan jälkeen.
Yritin pitää itseni eilen hyvin hillinnässä, mutta keho ei reagoinut ihan niin kuin normaalisti. Olisikohan minullakin virus niin kuin pojallani?
Aamulla herääminen ei ollut yhtä reipas kuin yleensä. Järki sanoi, että pieni ulkoilu tekisi hyvää, vaikka laiskottaa.
Ulkoilemaan lähtiessä en vielä tiennyt, miten aion ulkoilmassa selvittää oloani. Kävelin pari minuuttia, en tarkalleen katsonut kelloa. Silloin odotin, että nilkat ja jalkapohjat alkaisivat kohta sietää paremmin juoksun iskutusta.
Ensin askeleet tuntuivat voimattomilta. Noin 6 min/km oli ihan sopiva vauhti ensimmäisen kilometrin aikana. Vauhti luonnostaan alkoi elpyä. Kun otin ensimmäisen videopätkän, tämän jälkeen elimistö alkoi toipua juoksua varten vielä paremmin: ehkä video välittää energiaa. Kohta tuli muutama kävelijä vastaan ja jotenkin heidän liikkumisensa lisäsi sekä vauhtiani 4:20-4:50 min/km-vauhtiin että elimistöni alkoi olla terveempi liikkumiseen. Nyt ymmärrän, miksi papparaiset tahtovat juoksulenkeistään sosiaalisen tapahtuman.
Kestopäällysteellä loppupuolella km-vauhtia oli jo 3:20-3:40/km. Poikkesin pienen puiston kautta, jossa otin toisen videon. Ihan hyvä katkos aamulenkille, jotta rasittavuus ei nouse liian korkealle. Kun pysähtyy valokuvan tekoon, asettelee kameran ohijuoksua varten, siinä kuluu toki minuutteja loppuaikaa turmellen, mutta sykkeet laskevat. Tämä jälkimmäinen on se hyvä juttu.
Muistan Orvo Paateron ensimmäisen treeniohjelman minulle syksyllä 1978, kun olin kesän lopulla voittanut maastossa ja maantiellä Sulkavalla poikien 10 km ajalla 40:00. Orvo kirjoitti harjoitusvauhdit syksylle joskus jopa 6:30-7:30 min/km: tein siten, että juoksin tarkasti mitatun kotilähiön ympäri kulkevan reitin 900m 4-4:30 min/km-vauhdilla, mutta kyttäsin kellosta, että aikaa kuluu odotellessa sen verran kuin km-vauhti tulee täsmälleen oikeaksi. Oli mahdotonta juosta niin hitaasti. Sitten Orvon järjestämä 8 km testijuoksu vei mäkisellä maantiellä Tanhuvaarasta Savonlinnaan 28:48. Sen jälkeen km-vauhdit muuttuivat myös ohjelmiin. Valitettavasti jalkani rikkoutui: ensin polveni ja sitten pakaralihas.
Tällä hetkellä on hiukan sama ongelma: vaikeaa pitää oikein hidasta hölkkää. Rasittavuus säilyy onneksi matalana aamulenkillä, kun en salli vuotavaa räkänenää, vaan pysähdyn kävelemään ja niistän nenän kauniiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti