Lepoviikko on ollut hyvin tarpeellinen. Vielä huomenna lepo jatkuu. Ihan täysin en ole päässyt eroon hyvistä tavoista lepoviikollakaan. Perjantai-illan hissuttelun jälkeen tänään lauantaina päätin kiertää erittäin hidasvauhtisen tasavauhtisen juoksulenkin, jota itse en kutsu juoksuksi, vaan hölkäksi.
En ole varma, että oliko juoksufoorumien ikävämielinen kateellinen papparainen valeasussa minun lenkkipolullani tänään, mutta näytti ihan tavalliselta kyykäärmeeltä. Niitä näkyy usein juoksureitillä.
"Viikon pitkä" saisi olla kolmekymmentä kilometriä tai enemmän, mutta tänäänkään ei ollut mitään suurta innostusta. Itse asiassa koko lenkin aikana oli olo, että tämä on melko tylsää tai vielä vähän enemmän tylsää. Melko pitkäveteistä hommaa. Tympääntymistä tuo hidas vauhti, joka on kuitenkin terveellistä olla hidasta. Aina ei ole hyväksi "revitellä vauhdilla".
En tiedä, oliko perjantai-illan hissuttelun seurauksena tämän lauantain pienoinen raskaus. Loppua kohti juoksu alkoi elpyä. Alussa oli muutaman kilometrin ihan riittävää tämä yli 5 minuutin kilometrivauhti. Lopussa sai hidastella, että noin hiljaa pystyi juoksemaan.
En halunnut jättää 20 kilometrin hidasta hölkkää siihen, vaan kolme kertaa juoksin 80 metriä pirteämmin ja siinä vähän oikaisin koipiani verrytellen. Siinä vaiheessa, kun tämä viikon pitkä sujuu itsestään ja makeasti 30 kilometriä tai enemmän, silloin alan tunnistaa, että nyt juoksukunto alkaa kehittyä. Tällä hetkellä on vielä pitkä matka hyvään kuntoon.
Kommentit
Lähetä kommentti