Eilen torstaina oli niin kutsuttu tehopäivä. Silloin elimistö on hiukan tiukilla. Seuraavana päivänä väsyttää.
Tänään aamulla tunsin, että lihakset ovat "jumissa", ne olivat poikkeuksellisen "jäykät". Yleensäkin aamulla lihakset ovat jäykät, mutta tänään todella paljon.
Muutama vuosi sitten oli hyvä käytäntö, että kävin joka arkiaamu Liikuntamyllyssä venyttelemässä ja verryttelemässä. Valitettavasti lihakset eivät ole yhtä notkeat kuin siihen aikaan, sillä olen laiminlyönyt tuon tärkeän tehtävän. Monet papparaiset vajoavat pelkiksi "nylkyiksi", kun luopuvat yhä kiusallisemmaksi käyvästä venyttelystä, hyppelyistä ja nopeasta juoksusta.
Tänään aamulla join sokerittoman lasillisen kylmää vihreää teetä. Tämän jälkeen venyttelin kotona.
Lähdin juoksemaan ulos. 3 km kevyttä tasavauhtista juoksua, minkä jälkeen pari venyttelyliikettä ja tartanilla 8 kertaa 80 m reippaasti. En kutsuisi tätä nopeusharjoitukseksi sanan syvässä merkityksessä, vaan tehtävänä on opettaa elimistö taas juoksemaan sen sijaan että hyväksyisin ikävän aamun kohmelon.
80 m oli aina reippaasti, mutta ei tietenkään 100 %, koska aamulla on varottava, ettei riko lihaksia ja niveliä. Takaisin oli 80 m hissuttelua eli hidasta hölkkää, minkä jälkeen heti 80 m reippaasti. Tämäkin lyhyt palautus kertoo, että kyseessä ei ole pikajuoksijan nopeusharjoitus.
8 toiston jälkeen oli vuorossa 3 km kevyttä hölkkää, minkä jälkeen jälleen 8 uutta toistoa 80 m matkalla. Samalla tavalla hissuttelupalautus. Lopuksi kilometri loppuhölkkää.
Tällä tavalla kehoni on lepopäivänä herätetty aamulenkillä, jota kutsun hyödylliseksi aamulenkiksi erotukseksi hyödyttömästä pelkästä tasavauhtisesta hitaasta "nylkystä".
Suihkun jälkeen on kiva olo. Mikään "tankkaus" tai ruoka ei ole tuiki kiireellinen aamulenkin jälkeen. Parempi syödä sitten, kun vatsassa tuntuu kiva nälkä. Ihan liikaa korostetaan, että "syökää, syökää", vaikka rasvaa olisi kehossa poltettavaksi liian kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti