Pyydän jo ensimmäiseksi anteeksi, en pelkästään olemassaoloani että satun kaikesta huolimatta elävän yhä edelleen ja jopa super-onnellisten suomalaisten maassa, vaan tämän ja kaikkien muidenkin kirjoitusteni valtaisaa tyypillistä synkkyyttä.
Olen mustiin pukeutunut vanhus, jolla on mustat lenkkikengät, ihan vanhat jo. En osta kolme vuotta vanhojen kenkien sijaan uusia värikkäitä kenkiä, koska en halua pistää rahaa kenkiin. En edes usko, että värit toisivat keveyttä askeleeseen.
Näin synkkä ankeuttaja lähti aamulenkille kello 9 jälkeen. Voitte hyvin taivastella, tai mitä ammattijuoksijat tekevätkään, että mahtaa olla surkeaa elämä.
Onhan totta, että eräässä kohdassa lenkkipolkua oli harvinaisen suuri määrä hyttysiä, jotka olivat valmiit imemään verta jopa ankeuttajasta. Luulisin, että ne olisivat Naton hybridikeskuksen kehittämiä hyttysiä, sillä siellä on verenhimo ihan pahinta laatua.
En pysähtynyt ja hyttyset eivät saaneet tarttua ihoon.
Kuntopolulla luki, että se on 3 km pitkä. Juoksin myös kuntopolulle ja sieltä pois. Juoksin kaksi kierrosta ja vähän mäkijuoksua. Yleisesti tunnetun matematiikan mukaan juoksin 10 km, mutta Suomi24 -erityisasiantuntijoiden tarkistuslaskennan mukaan ankeista ankein aamulenkkini oli kokonaisuudessaan 100 m, mikä olisi kaksi kertaa pitempi kuin normaalisti aamulenkkini.
Ylämäet eivät tuntuneet yhtään raskaille tänään. Tasamaalla kestopäällysteellä vauhdin pitäminen ei sen sijaan sujunut ihan parhaalla tavalla.
Rannekelloni katosi johonkin eilen. Ja GPS-kelloa en ole kantanut mukanani pitkään aikaan. Siksi en voi sanoa mitään konkreettista vauhdeista.
Päivän toinen lenkki, 6 km hyvin kevyt iltalenkki. Tällainen on maasto. Tämä mäki jatkuu vielä videon jälkeen noin 100 m. Tykkään juosta maastossa helpot juoksulenkit, jolloin ei kellosta katsota vauhteja tai sykkeitä. Illaksi löysin vaatteiden seasta jopa kelloni.
Kommentit
Lähetä kommentti