Minulle on aina iso päätös taloudellisestikin ostaa uudet lenkkikengät. En osta kenkiä joka vuosi; noin 2,5-4 vuotta on kenkien ostossa väli. Nyt vanhetessaan kipeät jalat määrittävät, että 2,5 vuotta kriittinen aika ostaa uudet kengät. Tein päätöksen.
Tämä ei ole mainos, vaan maksan ihan omalta pankkitililtä, edes Putin ei maksa kenkiäni (valitettavasti).
Olen kipuillut vanhoissa kengissäni niin pahasti, että olen joutunut vähentää juoksulenkkien määrää. Jalkapohjani ei siedä kolmea juoksulenkkiä päivässä. Aamulla tuntuu hurjalta lähteä juoksemaan, vaikka kipu poistuu tyypillisesti parin kilometrin jälkeen, vaikka tulee sitten takaisin juoksulenkin jälkeen.
Olen selvittänyt itselleni, että vanhat kengät ovat "lässähtäneet" kasaan, kun olen joka päivä käyttänyt monta kertaa päivässä näitä yksiä ja samoja kenkiä, paitsi talvella minulla on piikkilenkkarit ja juoksumatolla Adidaksen lenkkarit. Joskus ylimalkaisesti laskin, että vanhoille lenkkareille on kertynyt noin 10 000 (kymmenen tuhatta) kilometriä. Tämä on yksinkertaisesti laskettavissa, jos joka päivä kertyy yli 10 kilometriä, minulla yleensä 15-20 km, ja vuodessa on 52 viikkoa, ja kolme vuotta... Sitten täytyy ottaa hiukan pois, kun lumessa käytän Icebug-kenkiä ja juoksumatolle on Adidas Adizero Adios -kengät. Mutta sitten on pieniä juoksuja 3-6 km poikani kanssa muutaman kerran viikossa enkä niitä muista tarkemmin. Lisäksi on ollut alkuaan Liikuntamyllyn ja kuntosalin käyttö, jolloin Pegasus oli siellä aina jaloissani, myös silloin kun vedin lasten treenejä. Niin kilometrit syntyvät.
Olen pohtinut, miksi kenkäni kestävät enemmän kuin joillakin tutuilla miehillä. Olen hiukan katsonut, miten nämä "hiihtävät" juostessaan, vetävät kengänpohjia maata vasten. Todella silloin kenkä kuluu. Minä pyrin aina siihen, että askel olisi melko kevyt. Näin myös verrytellessä. Tietysti pikajuoksussa isku maahan on kova, jotta pääsee eteenpäin. Vanhat kenkäni ovat ulkoisesti pohjasta kuluneet vain aivan kengän kärestä. Niillä ei hiihdetä.
Verryttely Liikuntamyllyssä ei ole vauhdikasta, mutta hidas juoksu ei ole silti "kenkien hinkkaamista alustaan". Tässä käytössä vielä noin 3 vuotta vanhat lenkkarit.
Unelmoin pehmeästä tunteesta ja jopa "pomppulenkkareista", joissa kenkä lennättää takaisin vähän. Tämä unelmointi syntyi, koska juuri tuo teho jalkapohjastani pääsi rappeutumaan.
Sitten tulivat realiteetit. Nuo ihmelenkkarit olisivat tuhottoman kalliit, vaikka alennuksista löytyy 150 eurosta alkaen. Nimbus 24 ja Adizero Pro -kengät olivat kilpailijoita Pegasus-lenkkikengille loppuun saakka. Hinta oli tärkeä tekijä. Pegasus 39 -kengät saa alle 100 eurolla. Näillä kengillä uskallan hyppiä maastossa ylämäkeen moniloikkaa. Nimbus ja Adizero eivät ole niin vakaat ja monikäyttöiset. Ne sopivat parhaiten kestopäällysteellä tasaiseen pitkään menoon. Nike ZoomX Vaporfly Next% 2 olivat mukana pohdinnoissa, mutta niiden soveltuvuus tulee sitten, jos maantiellä juoksisin kilpaa. Ne eivät kestä minun monipuolisessa käytössä.
Toiseksi noiden ihmelenkkareiden kestävyys olisi tuskin 2-3 vuotta niin kuin vanhoilla kenkilläni oli.
Kolmanneksi ihmelenkkareiden monikäyttöisyys myös moniloikkaa ja aitajuoksua varten (silloin kun verryttelee eikä ole piikkarit) ja maastojuoksun polkujen mutkiin ei ole kiitettävä. Olen lukenut, että moni käyttää jokapäiväiseen treeniinkin, mutta nämä seikat aiheuttavat riskin. En juokse vain kestopäällysteellä.
Neljänneksi en pidä pomppulenkkareita välttämättä parhaana harjoituksellisesti: minun ongelmani on jalkapohjan ja nilkan ikääntyminen, jolloin kimmoisuus rappeutuu pois. Ongelmaan oikea vastaus ei ole pomppukengillä tukea laiskuutta. Itse asiassa suunnitelmissa on hoitaa rappeutuvia kehoni osia aloittamalla syksyllä juosta taas uudestaan Liikuntamyllyssä ja nimenomaan piikkareissa. Kävin pari päivää sitten kokeilemassa juosta piikkareissa, toki vanhoissa sellaisissa. Totesin, että nämä antavat sen tarpeellisen 2-4 % kehitysimpulssin jaloilleni, treeni kohdistuu tehokkaasti, kun ja jos pari kertaa viikossa juoksen piikkareissa radalla.
Näin olen päätynyt pitäytyä vanhassa merkissä, mutta uudessa versiossa: Nike Air Zoom Pegasus 39 ovat huomattavasti edullisemmat kuin haaveiden kengät. Ostan kengät siinä värissä, jossa saan ne halvimmalla. Väri ei luo vauhtia ja laatua. Olen premium-ihmislajin näkökulmasta ankeaa tyyppiä. Minulle väri ei luo vauhtia.
Olen tietysti vanhanaikainen ukkeli ja myönnän nöyrästi, että Suomessa ei ole osattu kestävyysjuoksua koskaan aikaisemmin kunnes nyt premium-tason juoksijoiden premium-varusteissa 2022-päivitysten mukaisissa väreissä ja ominaisuuksissa on opittu kestävyysjuoksun hienoudet. Minä jään toistaiseksi fossiiliksi papparaishölkkääjäksi näissä varusteissa, joista olen kovin kiitollinen. Olen valintani tehnyt pohtien hyvin ja jättäen sen jälkeen viimeisen valinnan rukouksen varaan.
Jossain vaiheessa ostan hyvät piikkarit. Nyt tässä vaiheessa en kuluta rahoja yli mahdollisuuksien lenkkareihin. Piikkarit ostan siinä vaiheessa ensi vuonna 2023, kun tai jos suorituskyky alkaa kehittyä kiinnostavaksi mahdollisiin sisähallikisoihin, joita on myös meille papparaisille. Tietysti kisoihin pitää etukäteen harjoitella kisapiikkareissa. Nykyiset piikkarit ovat ihan viimeisimmillään, mutta riittävät syksyyn 2022.
Minusta ei ole tänäänkään premium-tason ammattijuoksijaksi, vaan katselen säätä, tunnustelen väsyneitä jalkoja ja päätän odottaa myöhempää hetkeä juoksulenkille. Haaveilen vain paremmista kengistä enkä pistä toimeksi rivakkaa lenkkiä. Toisin on premium-tason juoksijoiden: he tekevät kaiken täydellisesti eivätkä ota elämäänsä näin rennosti kuin minä.
Kommentit
Lähetä kommentti