Pyhäaamuna ulkoilutin poikani kanssa venäläisen naisen hoitoomme lähetettyä koiraa. En tiedä nykyisessä Suomessa, mitä tulisi ajatella venäläisen ihmisen koirista. Tulisiko heiltä tiedustella, ovatko he Z-koiria ja Vladimir Putinin puolella? Ovatko he jenkkien ja brittien värivallankumouksellisia rakkeja, joita on joskus aiempina vuosina räyhänyt Venäjällä kaduilla, mutta nykyään vähemmin? Tuenko minäkin julmuuksia (ja kenen julmuuksia), jos annan ruokaa ja ulkoilutan poikani kanssa venäläisen naisen hoitoon jättämää koiraa?
Pyhäaamun koiran ulkoilutuksen jälkeen lähdin itsekseen juoksulenkille, joka oli hiukan vauhdikkaampi kuin eilinen hidas "pitkä" hölkkä. Nyt kilometrivauhdit vaihtelivat molemmin puolin 4 minuuttia per kilometri, nopeimmillaan 3:30 min/km, joka oli hiukan tarpeettoman vauhdikasta, sillä hiukan alkoi tuntua hengityksessä. Vauhdikas pätkä sattui lopussa kestopäällysteelle, jossa ei ollut edes vastatuuli. Siksi vauhti tuli itsestään hiukan reippaammaksi ja säilyi aina niin kauan kunnes hiukan aloin tunnistaa tarpeettoman ripeyden, kun tuli myös pientä vastamäkeä. Koko ajan en kyttää kellosta kilometrivauhteja, vaikka tänään yritin säännöstellä: GPS-kelloa en usein pidä mukana, koska sen kilometrivauhdit heittelehtivät melko paljon sen mukaan, miten GPS paikannut kulkee oikeaa reittiä. Ainakin minulla on ollut se ongelma, että GPS tyypillisesti oikoo mutkia suoriksi, vaikka olen varma, että en juokse talojen läpi. Joissakin paikoissa virhe toistuu jokaisella juoksulenkillä.
Pyhäaamun juoksulenkin tarkoitus oli levähtää hiukan eilisen "pitkän" lenkin jälkeen. Myös huomenna maanantaina otan helposti. Tiistaina olisi toivottavasti enemmän tehoja ja vauhtia.
Tällainen kauniin aamun hidas pyhäaamun lenkki antoi tilaa myös pohtia "evankelisluterilaisen kirkon" täyttä antikristillisyyttä, jollaiseksi se on muodostunut yhä pahemmin tämän vuosikymmenen aikana. On aivan varmaa, että kristinuskoa ja Kristusta ei voi tunnistaa "evankelisluterilaisesta kirkosta", vaan siellä tarjotaan Anti-Kristus, epäkristinuskoa. Kun minä kuolen, toivon tiukasti, että yksikään evankelisluterilaisen kirkon jäsen ei tule hautajaisiin: ruumiini saa toki polttaa ja tuhka heittää nimeämättömään maahan halvimman tavan mukaan. Kuolleet eivät tarvitse saarnoja. "Evankelisluterilaisen kirkon" epäkristillisyys on mennyt niin pahaksi, että sen jäsenten - ei edes omien sukulaisten jos ovat tuon epäkristillisen lahkon jäseniä - pidä tulla hautajaisiini (Tällä ei ole sinänsä merkitystä käytännössä, sillä en halua edes että hautajaisia mitenkään järjestetään).
Olen tällä tavalla tuohtunut siitä, miten ihmiset eksytetään Anti-Kristuksen oppiin "evankelisluterilaisessa kirkossa". Pekka Haaviston saarna oli tästä järkyttävä esimerkki. Hän saarnasi pelkästään politiikkaa - valheellisia väittämiä Ukrainan tilanteesta. Saarnassa tulisi saarnata Jeesusta Kristusta, mutta Pekka Haavisto ei edes maininnut Jeesusta Kristusta! Se, että tuollainen "saarna" saa olla "saarna", osoittaa Anti-Kristuksen hengen valloittaneen "evankelisluterilaisen kirkon" Suomessa.
Kommentit
Lähetä kommentti