25.7. aamulenkki oli sillä periaatteella, että tämä(kin) on suurta ja mahtavaa nautintoa.
Mitään en tee pakolla. Ylipäätään elämässäni en tunne orjallisuutta omakseni: en orjallisuutta maskien ja rokotteiden "suojaan", en tukeutumista "Suomen" median ja valtiojohdon tarinoihin. Kaiken kaikkiaan tykkään olla itsenäinen ihminen, joka on eräässä mielessä "ylpeästi" itsenäinen.
Tässä "ylpeydessä" en peräänkuuluta hybriksen synnin ihannointia. Hybris on itsensä jumalointia, epäterveellistä omnipotenssia, jossa puuttuu kristillinen synnintunto ja turvautuminen Kristukseen syntien sovittajana.
"Ylpeästi itsenäinen" tulee lähelle antiikin kyynikkokerjääjien autarkeia - itseriittoisuus - ja parreesia - rohkeus - ihanteita silloin kun ne olivat kauneimmillaan. Ylilyönnit ovat valitettavasti tunnetuimpia kuin itse asian tarpeellisuus.
Apostolinen kristillinen malli on elää kristittynä "mukautumatta tämän maailmanajan mukaan". Silloin varataan itsenäinen rohkeus ajatella toisin ja tutkia kristittyinä kaikkea.
Minulle juoksentelu on eräs paikka ja tilanne, jossa ilmaisen ja tunnen vapauteni. En koe tarvetta "osallisuuteen" "juoksuyhteisöön", millainen tunnelma on havaittu urheilupsykologian tutkimuksissa hölkkäkisojen osallistujien erääksi keskeiseksi syyksi lähteä tapahtumiin.
Olen harvinaisen onnellinen ihminen, kun voin vapaasti juosta aamulenkillä. Tänään askeleen keveyttä auttoi, että lihakset eivät olleet enää kipeät. Pahin kireyskin on poistumassa lihaksista. Energiaa ei olisi vielä ollut niin paljon, että pitkäkestoisesti olisin jaksanut tai viitsinyt pitää todella kovaa vauhtia. Aamulenkkini tarkoitus ei ollutkaan muuta kuin lepoviikon lepopäivän tosi hauska hetki terveyden edistämiseksi.
Treeni oli siis:
* tosi kivaa alkuhölkkää
* kauniilla tekonurmella
terveellistä venyttelyä
+ 3x100m reippaasti
hissuttelupalautuksella
* tosi hauskaa loppuhölkkää
Kommentit
Lähetä kommentti