Muistan, kun olin muutama vuosi sitten Juhani Meskasen pyynnöstä Helsingin Eläintarhan yleisurheilukentällä. Hän oli esittänyt pyynnön, että seuraavalla kerralla olisin vetämässä maratonkoululaisten hölkkää, jossa juostaan noin 6 min/km. Tämä oli ollut nyt ensimmäinen kokoontuminen.
Näin eräällä muutaman kerran maratonin juosseella maratonkoululaisella kellon, josta hän tarkkaili matkavauhtia. Tämä mies antoi minulle vinkin, että GPS-juoksukellon avulla voi asettaa juoksuvauhdin sopivaksi.
Olin näet etukäteen hämillään, miten minä löytäisin 6 min/km-vauhdit, koska en koskaan juokse sitä vauhtia. Itse asiassa juoksin aina 2 minuuttia nopeammin tai vieläkin kovempaa per kilometri. Siihen aikaan juoksin aina liiankin korostuneesti vauhdikkaasti. En koskaan aidosti hiljaa. Jos nopea juoksu alkoi väsyttää, pidin hengähdystauon, jne. Näin ollen 6 min/km oli itselleni tuntematon vauhti.
Oma viisautensa on tietysti hölkätä hiljaa. Siitä en nyt keskustele. Maratonkoululaisen GPS-kellovihjeestä otin kiinni ja lähdin XXL-Itikseen, josta ostin Polar M430- juoksukellon.
GPS-juoksukelloa käyttäen vedin maratonkoululaisten kokoontumisessa hitaan hölkän Keskuspuiston ja Olympiastadionin puiston poluilla. Oli aika vaikeaa pitää täsmälleen vauhtia siitä huolimatta, koska tasavauhtinen hidas hölkkä antoi hyvin heitteleviä nopeuksia kellossa. Suoralla tiellä kello toimi hyvin.
Pitkän aikaa en käyttänyt kovinkaan paljon GPS-juoksukelloa. Olin tottunut juoksemaan tavallisen rannekellon - jossa on pelkkä ajanotto - ja tunteen mukaan. Tunteehan sen hengästymisestä, jos on rasitusta!
Muutama vuosi sitten innostuin tutkimaan GPS-kelloni avulla hetkellisten lenkkivauhtien muutosta tietyillä yksittäisillä pätkillä. Olin todennut karttapalvelun avulla, että maastossa GPS-käyrä ei kulkenut tarkalleen lenkkipolkua, paikoitellen se poikkesi pahasti oikaisten mäkien läpi. Tai joskus GPS-viiva piirtyi suoraan kerrostalojen halki, vaikka en varmasti juossut talojen seinien läpi, vaan kiersin jo suhteellisen kaukana puiston toisella puolella mutkien kautta kuntoiluväylää pitkin.
GPS-juoksukellon ilo oli tarkentaa omaa tunnelmaa tutuilla juoksusuorilla. Mikä olisi oma psyykkinen ja fyysinen tunnelma tässä kohdassa kerta toisensa jälkeen, kun se yhdistetään kellosta saatavaan dataan nopeudesta ja sykkeestä. Joskus juoksuun ei tullut vauhtia, joskus vauhtia syntyi. Tämän toteamiseksi kellosta oli iloa, kun halusi täsmälleen tiedon.
Toinen ilo oli, kun vähemmän iloisen ja hyvin hengästyttävän mäkijuoksutreenin aikana hölkkäsin mäkeä alas. Silloin oli hyötyä, kun saattoi tarkkaan odottaa sykkeen laskeutumista esimerkiksi alle 130 ennen uutta mäkijuoksua. Toisilla kertaa syke ei poikkeuksellisesti laskeutunut nopeasti, elimistö toimi eri tavalla.
Kolmas iloni oli pitkien hölkkien matkan tunnistaminen uusilla reiteillä. Kello kertoi minulle Venäjän Mustallamerellä Anapan 30 km:n lenkilleni, että nyt on käännöspaikka. Kello kertoi Helsingissä, paljon matkaa kertyy Viikin, Vantaanjoen, Keravanjoen ja Heurekan kautta ympyrälenkillä. Toisaalta mitä merkitystä sillä on, oliko kilometri enemmän tai vähemmän, kun loppupeleissä en laske yhteen viikon kilometrejä enkä pyri juuri tiettyyn tilastoitavaan määrään?
Nyt on tullut se aika, että kelloni käyttöikä on mennyt umpeen. Jo jonkin aikaa siinä oli käytettävyydessä lisääntyvässä määrin ongelmia akun latauksessa ja tyhjenemisessä. Olen koko viikon yrittänyt ladata virtaa, mutta akussa on koko ajan ollut yhä vähemmän virtaa enkä ole voinut ottaa kelloa ranteeseen. Eilen oli todettava, että kellossa ei ole enää yhtään virtaa. Siihen ei saa mitään eloa. Virta ei lataudu.
Minulla ei ole tietenkään rahaa välittömästi ostaa mitään kelloa. Pankkikortilla on 0,45 €, mutta saan toimeentulotuen torstaina 1. syyskuuta. Toimeentulotuki on nimensä mukaisesti oikeille köyhille tarkoitettu viimeinen tukimuoto. Saatava raha sinänsä riittäisi ihan halvimpiin alle 100 euron GPS-juoksukelloihin, mutta valittavaksi tulee pari seikkaa.
1) onko juoksukello todella niin tärkeä, että minun pitäisi jatkaa toista viikkoa epävarmuutta poikani ja omista syömisistä, etsien kaappien kätköistä ja pakasteesta, olisiko jotain ruokaa, jonka voisi vielä valmistaa, toivoen että poikani on syönyt runsaasti koulussa eikä hänellä olisi nälän tunnetta? Mutta 13 vuotta vanha poika tahtoo syödä ja kasvaa. Hänelle ei pidä antaa pienintäkään vihjettä, että ruoka on nyt niukkaa.
2) onko alle 100€ GPS-juoksukello edes siinä laadussa hyvä kokemus, että sitä kannattaa hankkia? Olenhan vuosikymmenet juossut melkein siis näihin vuosiin ilman GPS-kelloa. Mitä minä näin Savonlinnassa 70-luvun lopussa ja 80- luvun alussa isompia urheilijoita sekä heidän menestyneitä valmentajia, en muista kenenkään nostaneen esille GPS-juoksukellon tietokoneen tarkkaa analyyttistä tarvetta. Mielestäni he saivat ihan riittävän hyviä tuloksia ilmankin.
3) minulle on viimeisen parin vuoden aikana muodostunut korostuneesti kiittävä rukouksen henki ja mieli elämäni yksityiskohdissakin. Kun menen kauppaan, rukoilen koko ajan mielessäni, että ostaisin ja löytäisin Jumalan viisaassa johdatuksessa juuri oikeat ruoat "jokapäiväistä leipää" varten, kuten Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous ohjaa. Samalla tavalla otan Jumalan johdatuksena GPS-juoksukellon lopun: en tiedä, mikä on Kaikkivaltiaan viisaus, mutta jos Hän ei näe hyväksi tätä kelloa eikä sen pidä kuulua minun "jokapäiväiseen leipään" (jokapäiväisiin tarpeisiin), niin tapahtukoon nyt luopuminen tästä kellosta. Mahdollisesti muuta tarpeellista on tulossa entistä kriittisemmäksi itse kullekin tämän vuoden aikana.
Näillä perusteilla en ole ostamassa uutta kelloa. Olen katsonut hintoja. 50€ kelloon en luota, 100€ kello on liian kallis ja vielä kalliimpaa en edes katsele.
Kommentit
Lähetä kommentti