Maanantaina viikko alkoi aamulenkillä, 10 km. Oli pelko, että päivällä sataa vettä. Niin jo aamusta oli parasta juosta ulkona.
Muutaman päivän olen ollut oudon uupunut. Tänäänkin alkoi periaatteessa kevyt lenkki hengästyttää niin että muutaman kerran piti kävellä 30 s taukoja.
Jänis näkyi istuskelevan puistossa. Tämä jänönen kevensi mieltäni, kun lihakset olivat yhä ikävän raskaat. Jänis lähti pakoon, kun juoksin soralla.
Pakenevalla jäniksellä en viittaa papparaisjuoksijoihin, jotka eivät ole vieläkään ottaneet yhteyttä minuun ja sopineet yhteistyöstä, milloin maksavat kuukauden ruoat minulle juoksua vastaan. Tämä jänis jänisti ihan vilpittömyyttään luontonsa mukaisesti. Tämän jäniksen jänistämisessä ei ollut mitään herjaavaa petollisuutta. Sitä ei pidä moittia
Kommentit
Lähetä kommentti