Taas kerran tänään on juhlittu kuolemaani, mutta toistaiseksi ennenaikaisesti. Joskus juhlasta tulee toki aito. Tällä kertaa oli ennenaikaisia juhlia.
Olen vuosien varrella jo aiemmin saanut lukea useamman kerran kuolinilmoitukseni. Muuan hullu kirjoitti viisi vuotta joka päivä jutun, joka keskimäärin päättyi kuolemaani. Joskus oli mukana hautakiven kuva, jossa oli nimeni ym. Aina seuraavana päivänä olin taas elossa ja kuolemassa uudestaan.
Pari vuotta sitten hullut villiintyivät Suomi24 -sivuilla ja kehittelivät kuolinsairauksia julkijulistettavaksi.
Tällä kertaa meni jo lähelle, paitsi en ollut vauhtileikkiä juoksemassa. Olin tulossa aamupäivän juoksulenkiltä. En ollut vielä lähtenyt 31.7.2022 toiselle juoksulenkille.
Todella alle 10 metrin päässä silmieni edessä kiukkuinen invamopomies ajoi portaat tahallaan alas. Hän ei kuollut siinä, mutta hänellä oli ilmeinen poislähdön halu, kun sairaanhoito saapui. Näitä hän ryhtyi vastustamaan ja poliisi piti pyytää avuksi, missä tilanteessa mies kuoli.
Minun on tuotettava pettymys: minä en ollut hän, joka kuoli. Lisäksi se ei tapahtunut tänään, vaan 31.7.2022.
Kommentit
Lähetä kommentti