Eilisen kevyen päivän hyvänolon jälkeen tämän aamun laiskuus tuntuu jaloissa jokaisessa pienessä lihaksessa: ei huvittaisi yhtään tehdä mitään, nostan jalat seinälle, makailen vuoteessa, vaikka pitäisi nousta energisesti urheilemaan.
Aloittelevan kuntoilijan - niinkuin minä - erottaa tuloksia saavuttavista miehistä ja naisista juuri tässä mieltymyksessä laiskuuteen, joka on meille saamattomille ihmisille hallitseva luonteenpiirre.
Vaikea edes arvioida, miksi toiset ihmiset ovat energisiä siinä missä toiset "pelkäävät" itsensä kuormittamista fyysisesti. Olen näitä jälkimmäisiä. Tunnen ongelmani ja olen yrittänyt kamppailla henkilökohtaisen ongelmani - laiskuuden - kanssa.
Jaloissa tuntuu ikäänkuin ne eivät tahtoisi mitään kuormitusta. Kyseessä ei voi olla aito väsymys, sillä eilen en tehnyt juuri yhtään mitään, pieni kevyt juoksulenkki. Eilen söin ihan riittävästi, enemmän kuin monet tehopäivät, vaikka en ahminut niin kuin suomalainen ruokaohje alituisesta syömisestä.
Ulkona sataa koko päivän vettä. Tämä antaisi tekosyyn välttää pitkää lenkkiä. Ja annan sen verran myöten huonolle sääennusteelle, että tuskin lähden pitkälle lenkille ulos kastelemaan ja likaamaan vaatteita.
Juoksumatolla olisi turhan kallis juosta kolmen tunnin lenkkiä, siinä menisi pahimmillaan toista euroa rahaa ja olisi melkoisen tylsää juosta liikkuvalla matolla, vaikka se on hyvä muita treenejä varten.
Näin ollen minun legendaarinen kuntopyörä saa palvella tänään. Siihen maksimivastus. Sitten vain shortsit jalkaan. Paljaat jalat. Juomapullo viereen. Pyyheliina hien kuivaamiseen, sillä hikeä todella vuotaa paljon 3-5 tunnin aikana kuntopyörällä. Käy sekin pitkästä lenkistä. Myöhään illalla ei ole luvassa vesisadetta. Ihan myöhään en kuitenkaan tykkää juosta enää pitkiä lenkkejä, mutta lyhyt noin kympin juoksulenkin voi silloin juosta. Yhteisrasitus on hyvä kompromissi sadesäälle. Pitäisi vaan nousta sängystä...
Poljin kuntopyörällä 3 tuntia 2 minuuttia, maksimivastus. Ei ollut liikunnan iloa. Parasta tehdä kuitenkin jotain. Paino kuntopyöräilyn jälkeen 66 kg, eilen tuli kilo lisää.
Iltapäivällä vesisateiden jälkeen lähdin poikani kanssa juoksemaan 3 kilometrin tasavauhtisen lenkin, jossa ei ollut tarkoituksena sen enempää hänen kuin minun hengästyminen. Juoksuvauhti oli 5:30-6:30 min/km välillä. Minulla Keskisyke 89, erään mäen päällä ihan alussa syke käväisi 122:ssa.
Kotimatka jatkui juoksun jälkeen kaupan kautta, josta ostin vatsalleni todelliset paheet leipää ja juustoa, sillä jääkaapissa on ollut puoli vuotta margariini käyttämättä. Se menee vanhaksi jo elokuun lopussa. En haluaisi heittää menemään ruokaa. Isommalle pojalleni ei kelvannut margariini, koska hänkään ei syö leipää. Niin oli pakko ostaa vähän leipää ja leivän päälle juustoa, jotta saa tämän margariinin syötyä pois.
Kommentit
Lähetä kommentti