Liikkuminen on osa normaalia tervettä elämää. Toinen elämäntapa on kitata kaljaa, pöhöttyä ja puhua pa#&@a politiikasta. Jälkimmäinen elämäntapa ei kiinnosta. Sen pa#&@n puhumisen osaa tietysti harjoittelemattakin.
Kuusikymppiselle ukolle on terveellisempää elää lähempänä Suomen upeasti valokuvatun pääministeri Sanna Marinin BMI-indeksiä kuin Britannian ex-pääministerin kehopositiivista vyötärömittaa. Tämä ei ole myönteinen kannanotto kummankaan politiikkaan.
Minun "painonpudotukselle" on kehittynyt ja kehitetty epätarkkoja legendoja ja vääriä yleistyksiä. Tällä hetkellä painan 65 kg, BMI-indeksi on vanhan taulukon mukaan 21. Olen ihannepainossa.
Juoksu-urheilun tarpeisiin olisi edullista pudottaa painoa BMI-indeksin ihannepainon alarajalle 57 kg tai lievään alipainoon.
En harjoita mitään erityistä "painonpudotusta", vaan teen valintoja siinä, mitä syön.
Ensinnäkin en noudata suomalaista ruokasuositusta, jossa alituisesti pitäisi olla syömässä tai ruokaa valmistamassa: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala - ja niillä kaikilla kaikenlaista. Eihän ikinä pääsisi juoksulenkille, jos koko ajan on syömässä!
Itse haluan odottaa, että tunnen vatsassani terveellistä tyhjyyttä, syntyy pientä "kurinaa" vatsassa. Silloin syön tyhjään vatsaan tarpeeseen, enkä tottumuksesta kylläisenä kylläisyyden päälle rasvoja kerätäkseen vatsan ympärille.
Minä tarvitsen mielellään noin 5 tuntia taukoa, jolloin en syö yhtään mitään, jotta voin juosta ilman vatsavaivoja. Ei yhtään mitään tämän 5 tunnin aikana. Se tarkoittaa, että aamulenkin juoksen aina tyhjällä vatsalla, ei mitään aamulla syötävää ennen juoksua. Aamulenkkini edellä en myöskään juo mitään sokeripitoista juomaa. Olen tehnyt illalla vihreää teetä, johon olen sekoittanut vitamiiniporetabletin ja eräitä valikoituja proteiineja. Tämän juon kylmänä aamulla. En ole koskaan juonut kahvia.
Minulla on kaksi ruokakertaa päivässä. Silloin syön ihan hyvin. Jos ihanteellista, niin korvaan pastatyyppiset kalorit salaatilla, jonka teen kananmunien tai lihan kylkeen. Joskus syön pastaa, jota jää erityisesti pojalleni valmistuksen jälkeen. Salaatissani on esim. jäävuoren salaatinlehti, tomaatti, kurkku, valkosipuli, vesimeloni.
Laihtuminen syntyy minulla, kun en juo mitään sokeripitoista juomaa: en limonadeja, en tietenkään olutta (en ole koskaan juonut). En ole kevään jälkeen syönyt mitään leipää ja juustoa/leikkeitä sen päällä. Lisäksi kiellettyjen listalla ovat jäätelö, suklaa ja makeiset.
Mitään ihmeellistä ei tarvitse siis tehdä, että paino tippuu pääasiassa rasvaprosenttia kiristäen. Toissapäivänä tein pojalleni pizzan, jota hän ei jaksanut syödä ihan kokonaan ja söin yhden palan pizzaa. Tällainen vapaus sopii. En ole ehdoton. Tahdon ainoastaan parempaa oloa vanhaan kehooni. Onhan se kauheaa, jos ei näe kengän kärkiä, kun katsoo alas ja vatsa on tiellä. Kyse on silloin pelkästään oman elämänsä hallinnasta ja sen puutteesta, ei yhtään mitään muuta syyllistä.
Uni on rasvan polttamiselle olennainen osa minun elämässäni. Erityisesti eilen illalla tunsin, että nenä on menossa tukkoon yhä uudestaan. Syvän unen vaiheessa toimiva melatoniini on immuniteetin kannalta suorastaan ratkaiseva. Unella on myös vaikutusta siihen, miten painonhallinta onnistuu. Minä en suostu mihinkään keskusteluihin yömyöhään, klo 22 täytyy olla omassa sängyssä jos vaikka heti ei saisi unta. Syön tällöin yhden tai kaksi melatoniinitablettia, joilla on myönteinen vaikutus kasvuhormonin toimintaan.
Tänään aamulla nenäni oli vähemmän tukossa kuin eilen illalla. Joskus fyysinen rasitus voi "mennä yli" sen verran, että immuniteetti hiukan pettää ja virus saa voiton kehosta. Siksi uni on hyvin tärkeää rasituksen jälkeen. Tänään aamulla lenkillä niistin nenääni niin puhtaaksi ja tyhjäksi kuin suinkin kenties 10 kertaa lyhyellä 8 km:n lenkilläni. Aamulenkkini tarkoitus on aina myös tässä elimistön puhdistamisessa.
Kommentit
Lähetä kommentti