Aamulla olo oli harvinaisen raskas, ei henkisesti, vaan fyysisesti. Mielestäni nukuin hyvin, mutta lihakset olivat voimattomat aamulenkillä.
Koko pyhäpäivän tunsin ikävää mieltä epäonnistuneesta aamulenkistä. Toisin kuin olin jo päättänyt, niin klo 21 lähdin iltalenkille: halusin toisenlaisen tunnelman.
Iltalenkki oli suhteellisen reipas iloittelu, vauhtileikki, 7 km. Vauhtileikki tarkoittaa sitä kevytmielisempää iloista juoksua, kun tasavauhtinen on tylsää nylkkyä, paitsi jos se on reipasta.
Juoksin siis jo lähtökohtaisesti melko hyvää vauhtia ja sitten annoin vauhdin kiihtyä 300-500 metrin matkalla sellaiseksi, että vauhti alkoi lopulta ahdistaa, minkä jälkeen hiukan löysäsin vauhtia, mutta en suinkaan mihinkään "hölkkään". Näin toistui useita kertoja lenkin aikana. Niin yllättävää kuin juoksu-urheilun ehdottoman oikeaoppisille asiantuntijoille, tämä teki kehoni olon paljon paremmaksi.
Vetelys tarvitsi hiukan illan leikkejä.
Kommentit
Lähetä kommentti