Eilisen päivän jälkeen oli luonnollista, että tänään en juurikaan jaksaisi juosta. Niin aamulla heräsin levollisesti ja söin aamupalan (salaattia ja kolme kananmunaa). En aikonut edes juosta aamupäivällä.
Lounaan söin aiemmin kuin oli tarkoitus. Pojalleni tein ruokaa, mutta hän ei syönyt ihan niin paljon kuin luulin. Niin söin jopa lounaan.
Kahden aterian jälkeen vain reilut 2 tuntia, 3 tuntia vähemmän kuin pidän yleensä taukoa ruoan jälkeen, lähdin juoksemaan. Mikä yllättävää, että lihakset ja hermosto tuntuivat paremmille kuin eilen tehopäivänä. Juoksuvauhti yllätti, kun juoksu oli helppoa. Ymmärsin toki, että vauhti on ihan kivaa, koska reisissä tuntui olevan voimaa, vaikka maastossa sai juosta ylämäkiä.
Kuuden kilometrin jälkeen huomasin, että energiavarastot eivät ole aivan kuitenkaan täyttyneet. Pyrkimys oli tänään lepäillä. Jos vire on huomenna hyvä, juoksentelen pitkän lenkin. Tänään ladataan energiaa.
Ymmärrän, että Joensuussa Kalevan kisoissa ei 10 000 metrin juoksussa ollut tarkoituksena suuret ennätykset. Kuitenkin juoksu näytti siltä, että nämä parhaat miehet eivät olisi missään tilanteessa voineet juosta monia sekunteja kovemmin tänään. Siksi mietin, miksi 70-luvulla Väätäinen, Viren, Päivärinta ja Vainio juoksivat yli 2 minuuttia kovemmin parhaimmillaan. Oliko silloin ennenvanhaan kengät ja radat noin paljon parempia, sillä toki miehet treenaavat nykyäänkin?
Kommentit
Lähetä kommentti