En näytä enää kasvojani ja juoksuani videoilla, sillä nyt alkoi omaehtoinen face control, tarpeellinen itsesensuuri. Toisin kuin lähes kaikilla muilla ihmisillä, joilla ikääntyminen on ihan kaunista, koen kasvojeni vääntyneen jo niin rumiksi ja juoksun tulleen niin tyylittömäksi, että en näytä enää näitä kasvoja valokuvissa ja videoissa. Järkytyin eilen ja toissapäivänä, kun katsoin omia videoitani: niin rumat kasvot, että käännän katseeni pois, jos näen edes peilistä omat kasvoni. Tästä lähtien saa olla, että kasvoni ja kehoni ei näy enää kuvissa ja videoissa. Olen tullut liian vanhaksi.
Juoksu ei ollut tänään aamulla niin helppoa kuin olisin toivonut: 21 km eli puolimaraton ei pitäisi olla yhtään mitään aamulenkkinä, kun sen juoksee varovaisesti, monesti kertyy kilometrejä tehotreeneissä huomattavasti enemmän, mutta tänään aamulla jostain syystä en tuntenut itseäni vahvaksi. Ihan lopussa oli outoja "vatsakramppeja" tai "vatsan kouristuksia", joissa vatsa uhkasi puristua sisään. Sinänsä vatsa saisi pienentyä, mutta nämä vatsan puristukset olivat kiusallisia. Piti varoa sen jälkeen, että en jännitä missään hetkessä, vaan hölkkään rennosti.
Kommentit
Lähetä kommentti