Iltapäivän lenkillä juoksumatolla ajattelin Eliud Kipchogen helppoa vauhdikasta juoksua. Vaikka juoksumatollani ei pääse edes samaa vauhtia 2:52/km, jolla Kipchoge juoksi koko maratonin, niin 3:00/km sekin käy raskaaksi minulle. Olisin pysynyt Kipchogen mukana ainakin toista kilometriä, jos olisin päässyt seuraa lähellä ja olisi ollut huippukengät.
Kipchoge on tietysti nuorempi, hänellä on kalliit superkengät ja hän on onnellisesti 10 kg kevyempi kuin minä. Toisaalta olen 9-10 cm pitempi kuin hän, joten jokainen liikakilo ei ole täysimitallisesti vakava ongelma. Hän on myös ikämies, mutta yli 20 vuotta minua nuorempi. Kai iälläkin on merkitystä - ja tietysti: hän on huippu-urheilija, aivan ylivoimainen maailman tähti lajissaan.
Huomaan yhä uudestaan sen ongelmani tekniikassani, josta Juha Väätäinen huomautti minulle Liikuntamyllyssä: väsyneenä käteni laskeutuvat alas, ryhti menee rikki.
Keuhkoputkissani on pientä epäpuhtautta, sillä juoksun jälkeen alkoi yksittää eikä yskä ollut rasitusastmaa. En edes juossut maratonia, vaan muutaman kilometrin. Se riitti minulle iltapäivän lepopäivän juoksuksi. Huomenna juoksen enemmän.
Kommentit
Lähetä kommentti