Olen ottanut tavaksi lähteä aamulla poikani kanssa yhtäaikaa, kun hän lähtee kouluun. Minä lähden juoksulenkille. Ilman tätä tapaa olisin jäänyt sänkyyn nukkumaan.
Toinen liikkeelle lähettävä voima on tämä "harjoituspäiväkirja", joka on julkinen. Jos en olisi tehnyt mitään, olisi jäänyt korostetusti "syyllinen olo" laiminlyönnistä.
Aamulla olin ilman mitään intoa kuntoiluun. Tietysti hyvää tämä teki, että hölkkäsin 8 km. En voi kehua, että juoksu olisi ollut vauhdikas ja energinen.
Minulla on ollut motivoitumisessa vaikeuksia, koska pappojen 60 ikäsarja tulee vasta yhden vuoden neljän kuukauden kuluttua. Täten alan selittää, että olisi paljon aikaa.
Toinen vakavampi selitys on, että tuskin edes juoksisin kilpaa 60 vuotta vanhojen ukkojen kanssa, kun itse olen jo pian niin vanha. Hölkkäkisoihin en ota osaa tietenkään: niissä osanottomaksut ovat suuria, kilpailut ovat ympäri Suomea ja kilpailumatkat ovat pitempiä kuin minun mieltymykseni keskipitkille matkoille. Ratakilpailuihin olisi järjestettävä urheiluseura. Ja uudet piikkarit (vanhat piikkarit ovat huonossa kunnossa).
Aamulla hölkkäsin 8 km. Ei tuntunut hyvältä. Luulen, että vaatteet olivat myös tänään hiukan raskaat.
Kommentit
Lähetä kommentti