Klo 8 oli kiva lähteä aamulenkille. Illalla olin sanonut pojalleni, että en mene aamulla ulos tavanomaisesti hänen kanssaan samalla oven avauksella, kun hän menee kouluun. Puoli kuuden aikaan heräsin aamulla pieneen nuhaan, nenän tukkoisuuteen. Lihakset olivat oudon heikot. Silloin päätin, että aamulla käyn kuitenkin juoksulenkillä, sillä ulkoilmassa nenäni vuotaa paljon ja avautuu. Niin nenäni saan puhtaaksi.
Kello 8 nenäni ei edes tuntunut olevan tukossa. Juoksu lähti jopa oudon hyvin liikkeelle. Niin innostuin pitämään parempaa vauhtia kuin oli ollut tarkoitus.
Aluksi oli oikein hyvä tunne ja pidin kivaa vauhtia, n. 3'30/km, ja siinä samassa riemussa kiristin jopa kun näin edessäni muutaman sadan metrin päässä pappakuntoilijoita aamulenkillä (n. 7'/km) ja sain jo yllättävän nopeasti "lentää" heistä ohitse. Nopeusero oli valtava, hiukan niin kuin Liikuntamyllyssä näin pari vuotta sitten.
Onneksi pappakuntoilijat eivät nähneet, että siinä henkeä pidätellen lensin ohitse ja jätin heidät välittömästi, että muutama sata metriä myöhemmin minun piti pysähtyä. Ongelma ei ollut hengästyminen, vaan oudosti tasamaalla nilkan nivelsiteeseen sattui todella kipeästi. Olin ehkä juossut liian päkiävoittoisasti ja tehokkaasti aamuvarhaisella.
Kävelin parikymmentä metriä ja yritin juosta uudestaan hiukan rauhallisemmin, mutta kipu tuntui yhä. Kävelin nyt sata metriä ja sen jälkeen lähdin juoksemaan. Enää kipu ei ollut yhtä paha, vaikka pientä kipua tuntui. En juossut aivan hitaasti nytkään, erityisesti keljutti, että eräs pappakuntoilija ajoi maastopyörällä ohitse: loivassa ylämäessä pysyin vauhdissa juosten, mutta mäen päältä lähdettiin laskuun ja hän karkasi minulta. Olisin voinut toki ottaa spurtin ja pysyä siinä vauhdissa, mutta se olisi ollut outoa. Edes jalka ei ollut enää täysin terve. Nyt myös vatsassa hiukan pisti. Loppumatkasta leikin taas puhelimen kameran kanssa ja sain videokuvaa aamulenkistä: meneehän se näinkin kotiin paluu, kun jalka ja vatsa ovat kipeitä.
Kotona vatsan ongelmat jatkuivat, vaikka hiukan vähemmän. Juoksun jälkeen pesin vain kasvot, join vähän, mutta en syö mitään: odotan pari kolme tuntia ja kello 12 juoksen taas juoksumatolla. Olisiko tänään parempi vire kuin eilinen oudon raskas juoksu.
Illalla ajan polkupyörällä poikani kanssa.
Päivitetty klo 11:30.
Nukuin päiväunet 90 minuuttia aamulenkin jälkeen. Nyt olo on vielä huonompi: otsa on kuuma, vatsa kipeä. Juoksumatolla olisin yrittänyt uudelleen sitä, mikä eilen epäonnistui. Ei voi, kun vatsa ei salli.
Olen aloittanut valmistelut Venäjän diktaattorin PUTININ hyökkäyssodasta johtuviin energiakatkoksiin ja kylmyyteen talvella.
Tänään en ole syönyt vatsakivuissani, sormet, kädet, reidet, posket, kaikki on ihan kylmät, vaikka vaatteita sisällä paljon.
Me voitamme tämänkin sodan, niin kuin aina me olemme voittaneet ( Sanna Marin tietää kaiken).
Kommentit
Lähetä kommentti