Tämä viikko on ollut kokonaisuudessaan lepoviikko. Se tuli tarpeeseen, koska olen ollut oudon väsynyt. Yleensä juoksen kaksi tehokasta treeniviikkoa, joissa on ihan tavoitteet kuntoiluun. Kolmas viikko on lepoviikko, jossa liikun pelkästään mielialan mukaan.
Tämä viikko on ollut lepoviikko. Tiistaina yritin juosta 3000 metrin testiä, mutta jaksoin vain 2000 m kovaa. Toki juoksin melko paljon lisäksi. Samalla tavalla eilen torstaina kävi, kun yritin juosta 3000 metrin testiä. Tämä oli lepoviikolla, joten huono mieliala riitti perusteeksi lopettaa testit liian aikaisin.
Tänään olin aamulla epätietoinen, miten huono olo jatkuu. Yllättävän hyvin juoksu sujui, vaikka jälleen reiden alkoiva väsyä 8-10 km:n jälkeen. Aamulla juoksentelin 14 km. Nyt illalla oli lepopäivän toinen juoksulenkki, 12 km: ilta oli pimeä, tuuli oli lähes myrskyisä, mutta juoksu tuntui energiseltä ja iloiselta. En määritä lepopäivänä mitään erityistä pyrkimystä juoksuvauhdille. Nyt oli paikoitellen muutama kilometri ihan rivakkaa kyytiä.
Tänään olen erittäin paljon miettinyt psykologisesti, filosofisesti ja teologisesti minun halua ostaa uudet juoksukengät, vaikka ostin vain 3 kuukautta sitten edelliset. Iltalenkki antoi vastauksen: jalat eivät olleet yhtään kipeät, juoksu oli todella "pehmeää". Minä en tarvitse pehmeitä kenkiä. Minä olin lepopäivän tarpeessa. Nyt olo on taas hyvä! Olen jopa innoissani juoksemiseen taas uudestaan. Se on lepoviikon ja lepopäivien tarkoitus. Pitäkää myös lepopäiviä!
Kommentit
Lähetä kommentti