Piti tulla kevyt 21 km,
mutta tuli vain 12 km:
lonkka ei ollut 100%
ja kuntokin oli jo hälyttävän heikko.
Puhelinsoitto tuli minulle ja antoi sopivalla hetkellä tekosyyn lopettaa juoksulenkki. Aloitin ratkoa elämän muita kysymyksiä ja hyvin niissä meni.
Tietysti tällainen ajattelu, että "piti tulla" jotain enemmän, mutta "tuli vain" jotain paljon vähemmän ei ole sopivaa silloin, kun oikeasti kuntoilee. Olen edelleen toipilaana: piriformis syndrooma vaatii aikansa. Ennen kuin nämä ongelmat eivät ole täysin poistuneet, en voi suorittaa kuntoilua määrätietoisesti. Tällä hetkellä ainoa oikea tapa on tällä tavalla "kokeilu" - toivon parempaa ja jätän lenkin lyhyemmäksi, jos lonkassa vaivoja ilmenee juoksun aikana.
Lonkan tilanne on jo huomattavasti parempi kuin 4 viikkoa sitten. Nyt ei ole vaikeaa solmia kengännauhoja. Pitkä kuntoilutauko tuntuu jo keuhkoissa ja lihasheikkoutena. Luotan siihen, että nekin toipuvat muutamassa viikossa, kun pääsen oikeasti kuntoilemaan ja suorittaa myös tehoharjoituksia.
Kommentit
Lähetä kommentti